Vaikka miten suunnittelisi päivän, aina joskus tulee eteen jotain yllättävää. Välillä se yllättävä tuo mukanaan harmittavia ajatuksia. Toisaalta myös ne suunnitellut tehtävät voivat harmittaa. Ikävä puhelinsoitto tai tapaaminen saattaa saada koko päivän sekaisin.
Mietin, olisiko verkossa kiertävä anekdootti hyvä tapa saada ikävät ajatukset kasaan. Siinä yliopiston opiskelija itkee keskellä kirjastoa kirjapinon ympäröimänä. Hänen kännykkänsä hälyyttää, hän sammuttaa hälytyksen, niistää nenän ja pyyhkii silmät – ja jatkaa opiskelua. Eräänlainen hallittu hajoaminen.
Testaamaton teoria on, että päivään voisi varata pienen hetken harmitukselle. 10 minuutin ajan antaa kaiken tulla kiroilun ja kyynelten kanssa ulos. Kun aika on loppu, voi hengähtää pari kertaa syvään ja kerätä itsensä kasaan. Loppupäivä saattaa kulkea paremmin, kun suurin harmi on purettu.